Haluan edustaa mahdollisimman monen neuropoikkeavan mielipiteitä, mutta minulla on myös omia kokemuksia ja ajatuksia siitä, mikä ei toimi ja mikä toimii, sekä kuinka yhteiskunnan tulisi muuttua. Syy miksi uskallan edustaa monien neuropoikkeavien mielipiteitä, on se, että olen tehnyt kolme laajaa kyselytutkimusta ja kysynyt sadoilta neuropoikkeavilta mitä he ajattelevat.
Olen itse autisti ja haluan, että minulla ja muilla neuropoikkeavilla on mahdollisuus juuri sellaiseen elämään kuin me unelmoimme. Meidän neuropoikkeavien on vaikea puhua meidän todella haastavasta ja epäreilusta tilanteesta tässä yhteiskunnassa. Vuorovaikutus neurotyypillisten kanssa on meille vaikeaa. Meillä ei ole osallisuuden kokemusta, eikä kokemusta siitä, että ympäristö mukautuisi niin, että meidät huomioitaisiin. Minä puhun, vaikka se kuormittaa minua todella paljon, sillä tämä asia on minulle tärkeä.
Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain kansainvälisesti 20. marraskuuta. Vuonna 2024 lapsen oikeuksien päivän ja viikon teemana on: Jokaisella lapsella on oikeus oppimiseen. Lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta lasta. YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen oikeudet neljän periaatteen mukaan:
1. Lasta ei saa syrjiä.
2. Lapsen etu pitää ottaa huomioon.
3. Lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen.
4. Lapsen näkemystä pitää kunnioittaa.
Lapsen oikeuksien pitää toteutua myös meidän kohdallamme, miten?
Neurovähemmistöön kuuluvia lapsia pitää kuunnella ja ottaa meidät huomioon kaikessa toiminnassa. “Normi” ratkaisut eivät sovellu meille, joten meille pitää luoda erilaiset tavat. Diagnoosin saaminen on meille elintärkeää, sillä muuten meitä ei ymmärretä, emmekä saa tukea ja kohtuullisia mukautuksia. Koulupaikan, koulunkäynnin- ja oppimisentuen pitää olla meille sopivaa. Kysymys on tällä hetkellä se, ovatko koulut neurovähemmistökuntoisia, eikä se ovatko neuropoikkeavat koulukuntoisia!
Meillä pitää olla mahdollisuus päästä sairauslomalle, jos koulu ympäristönä sairastuttaa meitä fyysisesti tai psyykkisesti. Kiusaaminen, se että meitä ei hyväksytä sellaisina kuin olemme ja meidän tarpeiden huomiotta jättäminen aiheuttavat meille jatkuvasti huonoa oloa ja pysyvää traumaa.
Kuunnelkaa meitä! Me emme kommunikoi neurotyypillisten suoriin kysymyksiin tavalla, joka olisi hyödyllistä yhteisen hyvinvoinnin kannalta. Meidän kontekstimme ja tapamme hahmottaa on erilainen. Tarvitaan muita kommunikaatiotapoja, kuten kortteja, aikaa, kirjoittamista ja autismitulkkien tukea.
Kokemusasiantuntijoiden antamaa koulutusta neuromoninaisuudesta tarvitaan sosiaalityöntekijöille, järjestöjen henkilökunnalle, opettajille ja oppilaille. Varatkaa tähän rahoitusta, sillä siihen kannattaa investoida. Koulupudokkuus on paljon kalliimpaa yhteiskunnalle ja meille nuorille.
Turvallisempi tila sekä aistirauhatila tarvitaan kouluihin ja muihin julkisiin tiloihin. Se kannattaa rakentaa hyödyntäen neurovähemmistön etujärjestöjä ja heidän osaamistaan. Neurovähemmistölle soveltuvaa harrastustoimintaa tulee järjestää matalalla kynnyksellä meidän mielenkiinnon kohteiden mukaan. Esimerkiksi autistiaikuiset ovat hyviä suunnittelemaan toimintaa ja ohjaamaan autistinuoria.
Kunnes maailma aidosti hyväksyy meidät, on meillä aidosti turvallista olla vain oman perheen ja vertaisten kanssa. Monet ihmiset ei ymmärrä sitä, että meidän ei pidä muuttua vaan ympäristön pitää muuttua ja varmistaa meille kohtuulliset mukautukset sekä avustajapalvelut!
