Nimi: Aida A | Ikä: 11, 7-8 luokalla, yläkoululainen
Tausta: Olen helsinkiläinen, suorittanut ala-asteen kotona, Helsingin Montessori koulussa ja Sophie Mannerheimin koulussa. Minun perheeseeni kuuluu äiti: Johanna, Apollo-koira ja Justin. Justin on äitini miesystävä. Minun biologinen isä ja äiti erosi 2018, ja vähän sen jälkeen äiti ja Justin ovat olleet yhdessä. Justin asuu Amerikassa, mutta muuttaa meidän luokse Suomeen asumaan joulukuussa. Koko meidän perhe on autismikirjolla; äiti on autisti, koira on autisti, Justin on autisti ja minä olen autisti.
Olen ollut nyt aktivisti kolme vuotta ja aloitin Nuoret Aktivistit ryhmän Autismiyhdistys PAUT ry:n alle. Nuoret Aktivistit ryhmässä minä ja seitsemän muuta upeaa nuorta vaikutamme maailmaan puhumalla, osoittamalla mieltä ja monella muulla tavalla. Kolme vuotta sitten, kun aloitin aktivismini, aloitin NeuroType-kanavan, jossa minä vaikutan ja tutkin yksin (äidin pienellä avustuksella) maailmaa, missä neurovähemmistön ihmiset joutuvat elämään. Ja olen saanut autisminkirjon diagnoosin, kun olin 6-vuotias.
Kokemuksia: Olen joutunut monta kertaa syrjityksi, kiusatuksi ja muun ilkeyden alle. Minulla on ollut monia huonoja ja epäystävällisiä kokemuksia muun muassa koulussa, terveydenhuollossa ja muuten vaan muiden ihmisten kanssa. Yksi hyvä esimerkki terveydenhuollossa: minulla on erittäin mielenkiintoinen (huonossa kontekstissa) oikoja, joka ei ymmärrä minua ollenkaan. Kerran, kun olin äitini kanssa oikojallani äitini kertoi oikojalleni että, “Aida ei missään nimessä pysty käyttämään silikonirautoja, hänelle tulee niistä huono olo ja hänelle tulee suoraan oksennusrefleksi.” Oikoja vastasi seuraavanlaisesti: “Niin… teillä on varmasti isompiakin ongelmia kuin hänen hampaat”.
Jos te, jotka kuulette tai luette tämän tekstin ajattelette, mitä tapahtui sitten? Voin vastata siihen näin simppelisti, juoksin sieltä täysillä pois. Ja kyllä, me vaihdettiin toiseen paikkaan oikomishoitoon, mutta sama oikoja yllätti meidät siellä taas, no pienen tutkimuksen jälkeen meille selvisi, että hän on toinen Helsingin ainoista oikojista.
Millaisena koen itseni: Erikoisena, fiksuna, iloisena, energisenä, innostuneena, uniikkina, aktivistina ja rakastavana.
Ekkot: Tenavat, The Beatles, koirat, aktivismi, neurovähemmistö, High school musical, kemia, avaruus, Pokemon, The big bang theory (ohjelma), Frendit (ohjelma), Young Sheldon (ohjelma) ja High school musicalin näyttelijät.
Muut asiat, joista nautin: Fysiikka, koripallo, tunteiden piirtäminen ja keinuminen, ylipäänsä taiteen tekeminen ja musiikin kuuntelu, ai niin… ja stimmaus!!!!! Ja stressilelut :)
Muuta tärkeää minusta: Olen melkein aina energinen, ellen ole kuormittunut tai nuku. Minä olen herkkä autisti ja olen erityisherkkä valoille, äänille ja yllättäville kosketuksille.
Minkä toivon muuttuvan tässä maailmassa?
Haluan, että neuropoikkeavia ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti tässä yhteiskunnassa. Meillä olisi koulu, jossa pystyisimme olemaan ilman liikaa kuormitusta, mahdollisuus saada diagnoosi ja oikea aikaista ja oikeanlaista apua terveydenhuollossa, ja että ne neuvot olisivat oikeanlaisia meille yksilöllisesti. Että, elämä ei olisi liian rankkaa meille, kun meidän stressitasot on muutenkin koko ajan neurotyypillisen hätästressi-tilassa.
