Mitä ajattelit autismista, kun huomasit kohtaavasi arjessasi autisteja? Oletko ajatellut, että olet tietämättäsi voinut kohdata heitä jo omassa koulussasi? Nyt elämässäsi on työkaveri tai naapuri, oppilas tai asiakas, lapsi tai lapsen luokkatoveri, joka on autistinen.
Mitä ajattelet nyt? Ovatko ajatuksesi muuttuneet?
Tämä kirjoitus on avaus Autismipolku-artikkelisarjalle, jossa me PAUTilla etsimme ja esittelemme ajatuksiamme autismista näkökulmista, joissa autistin ja hänen läheistensä hyvinvointi on etusijalla.
Hyvinvointi perustuu ihmisen mahdollisuuksiin olla sellainen kuin on. Hyvinvoinnin pohjalla ovat itsetunto ja minäkäsitys. Autismi on synnynnäistä ja vaikuttaa autismikirjolaisen arjessa koko elämän ajan. Jokaisen hyvinvointiin vaikuttaa se, miten hyvin pystyy elämään sellaisena kuin on, omana itsenään.
Määritelmät ja kuvaukset autismista pohjautuvat usein lääketieteen autismitutkijoiden ja diagnoosikriteereiden sanoituksiin. Kriteeristön sanoja ovat esimerkiksi: puutteet, epätyypillinen, liiallinen, vaje ja häiriö. Diagnosointi on jonkinlaista hoitotahon toteuttamaa vertailua tyypilliseen, keskimääräiseen, yleiseen tai normaaliin.
Onko käytetyissä sanoituksissa arvolatauksia?
Me etsimme inklusiivisempaa ja hyväksyvämpää puhetapaa autismista. Pohdimme vaihtoehtoja medikaalisille ilmauksille. Niillä on toki paikkansa tutkimus-, kuntoutus- ja hoitokonteksteissa, joiden toivomme olevan vain yksi, pieni osa elämää.
Kerromme esimerkkejä tilanteista, joissa autismin piirteet ”näkyvät”, ”ilmenevät”, ”tulevat esiin” tai ”oireilevat”. Kuvaamme tilanteita, joiden yläkäsitteenä on usein ”haastava käyttäytyminen”, ja jotka voidaan nähdä myös toisin pintaa syvemmältä katsoen. Pohdimme ongelmapuheen korvaavia näkökulmia tilanteisiin edellä mainittuihin tilanteisiin.
Autistisen lapsen, nuoren tai aikuisenkin ”haastavan käytöksen” takana on yleensä arkea helpottavien ja kuormitusta vähentävien mukautusten puute. Tai aistiympäristö, jossa aivot saavat viestejä enemmän ja nopeammin kuin ehtivät käsitellä. Tai ympäristön ymmärrys autismista puuttuu. Tällöin autismikirjon henkilön läheisineen voi päätyä tilanteisiin, joita kukaan ei halunnut eikä tarkoituksellisesti järjestänyt.
Mahdollisuus toimia ja tulla hyväksytyksi omana itsenään avaa autistin elämään uusia polkuja, joita kulkiessa hyvinvointi ja sitä kautta jokaiselle omannäköinen hyvä elämä toteutuu.
Kirjoitus on osa Autismipolku -artikkelisarjaa.
Artikkelisarja on osa Autismiyhdistys PAUT ry:n Autismiperheiden polku omannäköiseen elämään 2021–2024-hanketta. Niin hankkeen kuin artikkelisarjankin tavoitteena on lisätä ymmärrystä autismista ja sen vaikutuksista elämänkaarella sekä tarvittavista kohtuullisista mukautuksista. Näin pyritään vahvistamaan autismikirjon henkilöiden ja perheiden psykososiaalista toimintakykyä ja toimijuutta. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEA.
Voit halutessasi kommentoida, antaa palautetta tai esimerkiksi toivoa artikkelia tietystä aiheesta täällä.
Maarit Kuoppala
Projektipäällikkö
