Vuorovaikutus on kohtaamista, toisen ihmisen näkemistä ja kuulemista. Se on halua kertoa ja jakaa mielipiteitä, kokemuksia sekä ajatuksia. Vuorovaikutus on läsnäoloa. Vuorovaikutus ei ole rakettitiedettä.
Samanaikaisesti juuri vuorovaikutus voi olla yksi elämään kuuluva vaikea asia. Ymmärrämme toisiamme toisinaan virheellisesti. Meille tulee väärinkäsityksiä. Joskus olemme itse tilanteessa tai tilassa, jossa emme pysty kuulemaan toisen henkilön viestiä sellaisena kuin hän sen tarkoittaa. Voimme kuulla puheesta avainsanat väärin. Meillä voi olla ennakkokäsitys, joka ei karise ja joka vaikuttaa tulkintoihimme.
Mielenterveystalo.fi määrittelee vuorovaikutuksen seuraavasti: ”Vuorovaikutus on kahden tai useamman henkilön välistä kommunikaatiota. Vuorovaikutuksessa osapuolet ovat aloitteellisia, reagoivat toistensa viesteihin ja kokevat olevansa yhteydessä toisiinsa.” Tutustu Mielenterveystalo.fi:n määritelmään tästä linkistä.
Me hyväksymme sen, että kävelevien ihmisten askeleet ovat eri pituisia. Me hyväksymme sen, että osa ihmisistä käyttää liikkumisen apuvälineitä. Me hyväksymme esimerkiksi näkökyvyn vaihtelun. Ihmisillä on myös erilaisia vuorovaikutuksen piirteitä, tapoja ja keinoja.
Diagnoosikriteeripohjaiset, medikaaliset autismimääritelmät sanoittavat vuorovaikutuksen erityispiirteitä tai kohtaamattomuutta henkilön ongelmina tai puutteina. Näissä määritelmissä autistin vuorovaikutusta verrataan jollakin tavalla vallitseviin ja hyvänä tai oikeana pidettäviin vuorovaikutuksen tapoihin.
Autismikeskusteluissa unohtuu usein se, että autistit itse ovat läsnä ja mukana keskustelussa. Autistilla ei ole kokemusta siitä, mitä hyvänä, oikeana tai tavoiteltavana pidetty vuorovaikutus on. Hän tuntee oman kokemuksensa, joka sekin on jokaisella autistilla erilainen.
Tästä huolimatta henkilöhaastatteluissa autistilta voidaan kysyä hänen vuorovaikutuksestaan. Miten hän voi kuvailla sitä, kun hänellä on ainoastaan oma, ainutlaatuinen kokemuksensa? Mistä hän tietää, millaista on neurotyypillisten henkilöiden vuorovaikutus? Miten hän voi kertoa eroista sellaiseen, jota hän ei lainkaan tunne? Yhtä oikeutetusti sinulta voitaisiin odottaa vastausta, miten oma toimintakykysi poikkeaa palomiehen tai kirjastonhoitajan toimintakyvystä.
Onneksi autistien oma ääni vahvistuu. Yksi esimerkki on PAUT Nuoret aktivistit -mielenilmauksen vaatimukset. Lue vaatimukset tästä linkistä.
Kun olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin. Yksi voi puhua tauotta erityismielenkiinnon kohteestaan. Toinen tarvitsee apuvälineen, esimerkiksi tabletin sopivalla sovelluksella. Kolmas ennakoi vuorovaikutustilanteita etukäteen niin, että ”hän ei näyttäisi autistilta”, mutta hänen yöunensa jäävät ehkä lyhyiksi. Neljäs vetäytyy syrjään, viides voi olla mutisti. Kuudes ymmärtää parhaiten, kun saa viestin useita kanavia pitkin, esimerkiksi puheen lisäksi viittoen tai piirtämällä. Eri tilanteissa samakin henkilö voi toimia eri tavoin.
Tyhjentävää vinkkilistaa on mahdotonta antaa, mutta annan neuvon: kohtaa jokainen ihminen hyväksyvästi sellaisena kuin hän on. Kukaan ei tietoisesti päätä tai valitse, että hänellä on niin sanottu autistinen vuorovaikutus. Jokainen meistä toimii juuri niin hyvin kuin pystyy, siinä hetkessä ja ympäristössä, jossa olemme, niillä resursseilla, jotka ovat käytössämme.
Jokaisella ihmisellä on oikeus vuorovaikutukseen, se perustuu lakeihin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tärkeintä on kohdata ihminen. Ja se, että tekee parhaansa empatiakuilujen ylittämiseksi.
Lue Autismin piirteistä -artikkelisarjan ensimmäinen osa tästä linkistä.
Voit halutessasi kommentoida, antaa palautetta tai esimerkiksi toivoa artikkelia tietystä aiheesta Webropol-lomakkeella täällä.
Kirjoitus on osa Autismipolku -artikkelisarjaa.
Artikkelisarja on osa Autismiyhdistys PAUT ry:n Autismiperheiden polku omannäköiseen elämään 2021–2024-hanketta. Niin hankkeen kuin artikkelisarjankin tavoitteena on lisätä ymmärrystä autismista ja sen vaikutuksista elämänkaarella sekä tarvittavista kohtuullisista mukautuksista. Näin pyritään vahvistamaan autismikirjon henkilöiden ja perheiden psykososiaalista toimintakykyä ja toimijuutta. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEA.
Maarit Kuoppala
Projektipäällikkö
