”Haastava käyttäytyminen. Aggressiivisuus. Jäätyminen. Puhumattomuus. Kieltäytyy syömästä. Rikkoo tavaroita. Viiltely. Kiinnipidot. Karkailee. Itsensä satuttaminen. Yöheräily. Valvominen. Melttari, meltdown. Lukitsee itsensä huoneeseen. Kuplautuminen. Suttari, shutdown. Ei siedä kosketusta.”
Sanalista kuvaa ihmisen ulospäin havaittavaa käyttäytymistä ja toimintaa. Sanat kuvaavat ratkaisukeinoja pahoinvointiin, jota henkilö ei pysty muilla tavoilla kertomaan. Osa toiminnasta kohdistuu kanssaihmisiin ja ympäristöön, toiset itseen ja sisäänpäin.
Stressistä ja kuormituksesta palautuminen on välttämätöntä hyvinvoinnille ja terveydelle. Ihmiset palautuvat eri tavoin. Palautumiskeinoja ovat esimerkiksi liikunta, riittävä uni, musiikin kuuntelu, luonto, yksinolo. Stressi ja kuormitus purkautuvat tavalla tai toisella silloinkin, kun palautuminen ei ole riittävää.
Tiedämme, että pieni stressi pitää yllä toimintakykyä ja auttaa ylittämään itsensä eri tilanteissa. Tiedämme myös, että myönteisetkin asiat kuormittavat. Vanhemmat ovat hämmentyneitä, kun pitkään odotettu huvipuisto- tai synttäripäivä ei päätykään onnelliseen nukahtamiseen väsyneenä.
Ylikuormittuminen ei ole valinta, eikä päätös. Ihminen pyrkii suojelemaan itseään siltä niillä keinoilla ja resursseilla, joita hänellä siinä tilanteessa on. Kun lapsen tavarat lentävät päiväkodissa, häneltä on odotettu toimintaa tai käytöstä, johon hänen resurssinsa siinä hetkessä ja toimintaympäristössä eivät riitä. Toisinaan päivän kuormitus purkautuu kotona, kun läsnä on tuttu aikuinen, vanhempi tai vanhemmat.
Stressin, kuormituksen ja palautumisen muutokset ovat ominaisuuksia, joille ei ole standardoituja mittareita. Autistit ovat vähemmistö, joka kuormittuu ja palautuu eri tavalla kuin enemmistö. Kyse on erilaisista aivoista. Ylikuormittuminen ja haitalliset tavat purkaa kuormitusta tapahtuvat siinä yhteisössä, jossa henkilö elää. Myös ratkaisut haitallisten kuormitusta purkavien tapojen vähentämiseksi ovat yhteisöllisiä.
Pyrimme säätelemään ja purkamaan kuormitusta vahingoittamatta itseämme, ympäristöämme ja sosiaalisia suhteitamme. Tavoite on, että stressi ja kuormitus eivät vie kohtuutonta osaa arjesta.
Autismi on synnynnäistä. Voimakkaasti kuormitustaan purkava lapsi saa herkästi leiman ”huonosti kasvatettu”. Vanhemmat kysyvät usein, miten he saavat kuormituksen ja hallitsemattomat purkaukset loppumaan. Mielestäni kysymys on virheellinen. Oikea kysymys on, miten voimme ehkäistä ylikuormitustilan syntymistä.
Enemmistölle suunnitellussa maailmassa autistit kuormittuvat lähes päivittäin. Hälytysajoneuvon ääni tai tavaratalon kuulutus voi romahduttaa toimintakyvyn. Kuormitustila on jatkuva, kun sukat tuntuvat sanoin kuvaamattoman vastenmielisiltä, mutta niitä ei anneta ottaa pois. Uni ei tule, jos kokee sanoneensa toiselle ihmiselle jotakin väärin ja toisen ihmisen reaktio jäi epäselväksi. Kontekstitaju voi tehdä tepposet.
Ihminen oppii itse tunnistamaan kuormitustasonsa vaihtelun. Hän oppii tuntemaan itseään kuormittavat tekijät ja palauttavat asiat. Palautumiskeinoja ei voi päättää toisen ihmisen puolesta. Sopivat keinot ja ratkaisut löytyvät kokeilemalla. Kaikki keinot tai ratkaisut eivät toimi jokaisessa tilanteessa. Toisinaan tilanne tai ympäristö ei salli tai peräti estää palauttavien keinojen käytön.
Kuormitustekijät eivät aina ole ihmisen omassa vaikutuspiirissä. Siksi meidän kaikkien pitää tehdä työtä, jotta sekä toimintaympäristöä että toimintatapoja korjataan autismiystävällisiksi eli myös neurovähemmistölle saavutettavaksi, erilaisuuden hyväksyväksi ja kohtaavaksi.
Autismiystävällinen ympäristö on jokaiselle, myös sinulle, turvallisempi tila.
Lue Autismin piirteistä -artikkelisarjan edelliset osat:
Autismin piirteistä, lue tästä linkistä.
Vuorovaikutus, lue tästä linkistä.
Aistit, lue tästä linkistä.
Voit halutessasi kommentoida, antaa palautetta tai esimerkiksi toivoa artikkelia tietystä aiheesta Webropol-lomakkeella tästä linkistä.
Kirjoitus on osa Autismipolku -artikkelisarjaa.
Artikkelisarja on osa Autismiyhdistys PAUT ry:n Autismiperheiden polku omannäköiseen elämään 2021–2024-hanketta. Niin hankkeen kuin artikkelisarjankin tavoitteena on lisätä ymmärrystä autismista ja sen vaikutuksista elämänkaarella sekä tarvittavista kohtuullisista mukautuksista. Näin pyritään vahvistamaan autismikirjon henkilöiden ja perheiden psykososiaalista toimintakykyä ja toimijuutta. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEA.
Maarit Kuoppala
Projektipäällikkö
