Empatiakuilun ylittämiseksi tarvitaan siltoja

Autismin ymmärtämiseksi on syytä perehtyä empatiakuiluun. Autismikontekstissa aiheesta on julkaissut filosofian tohtori Damian Milton(2012) ilmaisulla ”double empathy problem”. Tämän suomennoksina on käytetty myös ilmaisuja ”kaksoisempatiaongelma” ja ”myötätuntokuilu”.

Empatia on kykyä ja halua ymmärtää, mitä toinen ihminen voi tuntea, kokea tai ajatella. Empatia tai sen puute vaikuttaa kykyyn kohdata toinen ihminen kunnioittavasti ja arvostavasti. Tiedämme, että jokainen meistä tekee virheitä, toimii toisinaan väärin. Näissäkin tilanteissa meidän tulisi pystyä erottamaan teko ja sen seuraukset ihmisestä, joka on osa yhteisöämme.

Käytännön esimerkki:

Olet suunnittelemallasi ryhmäretkellä nuotiopaikalle. Huomaat, että ryhmä alkaa hajaantua. Ehdotat pysähtymistä etujoukoille, että ryhmä ei hajaannu. 

Pysähtyminen vie aikaa. Kun ryhmä on jälleen yhdessä, jatkatte matkaa. Tauko teki monelle hyvää, sinäkin jaksat paremmin. Lähdet aiempaa reippaampana liikkeelle. Nuotiopaikalla huomaat, että edelliset retkeilijät ovat sopivasti poistumassa, hiilloksesta on hyvä jatkaa. Koet että yhteenkuuluvuus vahvistuu, sovittu aikataulukin näyttää pitävän.

Entä jos oletkin tämän ryhmän jäsen ja samalla syystä tai toisesta muita hitaampi liikkuja metsässä? Tavoite on vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Kuulet, että luonto virkistää. Toivot etukäteen, että matkalla on taukoja, näin sovitaan.

Kävellessäsi näet muiden selät. Ilahdut kun näet muut tauolla, ajattelet, että saat pian istahtaa kivelle. Kun saavut paikalle, sopivat kivet ovat varattuja. Samassa ryhmä päättää jatkaa, että ehditään nauttia nuotiosta.

Pari kertaa mietit polkujen haarautuessa, valitsitko oikein. Kun pääset perille, istumapaikat ovat varattuja. Joku kertoo, mistä voit hakea juotavaa, itse kaipaat aluksi istumapaikkaa.

Hetken päästä kuulet kysymyksen, ovatko kaikki ehtineet grillata. Mietit itsellesi vähiten kuormittavia vaihtoehtoja: Pitäisikö syödä kylmä makkara ja lähteä takaisin, näin voisit välttyä selkien katsomiselta ainakin alkumatkasta? Grillaatko makkaran muiden katseiden alla? Arvioitko muita siitä näkökulmasta, kuka olisi lämpimin kohdattava, kun viimeisenä saavut autojen luokse? Soimaat itseäsi siitä, että lähdit houkuteltuna mukaan. Torjut pelkosi, että joudut miettimään, mille parkkipaikalle tilaat taksin, jos sinut on unohdettu kokonaan. Mietit tapaa olla näkymätön, kun muut seuraavalla tapaamisella keskustelevat retkestä, eihän kukaan näytä huomaavan, mitä sinä koet.

Empatiakuilu syntyy siitä, että kuilun molemmilla puolilla on sama tai samansuuntainen tavoite, johon pyrkimisessä ei kuulla tai huomioida jokaista siihen osallista ihmistä sellaisena kuin hän on. Konkreettisesti empatiakuiluissa on kyse siitä, että ihmisen tarpeet eivät tule huomioiduiksi. Jos tarpeita ei huomioida, ihminen ei pysy osana yhteisöään.

Retken osallistujilla on yhteinen ja sama tavoite. Kahden osallistujan kokemukset poikkeavat toisistaan tavalla, jota kukaan ei ota puheeksi. Tämä kasvattaa kuilua.

Jokainen meistä toimii juuri niin hyvin kuin pystyy siinä hetkessä ja ympäristössä, jossa olemme, niillä resursseilla, jotka ovat käytössämme.

Empatiakuilujen ylittämiseksi tarvitaan siltoja.

Lähteet ja lue lisää:
Milton D. (2012). On the ontological status of autism: The ‘double empathy problem’. Disability and Society, 27(3), 883–887.
Milton, D et al, The ‘double empathy problem’: Ten years on 20.10.2022.

Voit halutessasi kommentoida, antaa palautetta tai esimerkiksi toivoa artikkelia tietystä aiheesta Webropol-lomakkeella täällä.

Kirjoitus on osa Autismipolku -artikkelisarjaa.  
Artikkelisarja on osa Autismiyhdistys PAUT ry:n Autismiperheiden polku omannäköiseen elämään 2021–2024-hanketta. Niin hankkeen kuin artikkelisarjankin tavoitteena on lisätä ymmärrystä autismista ja sen vaikutuksista elämänkaarella sekä tarvittavista kohtuullisista mukautuksista. Näin pyritään vahvistamaan autismikirjon henkilöiden ja perheiden psykososiaalista toimintakykyä ja toimijuutta. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEA.

Maarit Kuoppala

Projektipäällikkö

Lue muita kirjoituksia

Vaikuttaminen

Muutokseen tarvitaan leveitä hartioita

"Suuria säästöjä syntyy välittömästi, kun lakkaamme tiputtamasta neurovähemmistöjä jo lapsena kalliiseen ja tehottomaan ”korjaavien” palveluiden kierteeseen, esimerkiksi lastensuojelun sijoituksiin. Tavoittelemamme muutos ei ole yksinkertainen, vaan kompleksinen ja systeeminen, monen tekijän tulos", sanoo Arto Bäckström.

Autismipolku

Autismin piirteistä: vuorovaikutus

"Jokaisella ihmisellä on oikeus vuorovaikutukseen, se perustuu lakeihin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tärkeintä on kohdata ihminen", sanoo Maarit Kuoppala asiantuntija-artikkelissaan.

Autismipolku

Autismin piirteistä: aistit

"Aistitiedon käsittelyn eroja ja tulkintoja aivoissa on vaikea vertailla, arvioida ja suhteuttaa toisiinsa. Saatavilla ei ole materiaalia, joka kertoo, millainen reagointi aistiympäristöön on tavanomaista tai hyvää, ja mikä puolestaan poikkeavaa. Kyse on yksilön kokemuksesta", kirjoittaa Maarit Kuoppala.

Siirry takaisin sivun alkuun