Koulun kolmiportainen tuki

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada riittävää tukea koulussaan. Tukea on annettava riippumatta taustasta, kehitystasosta tai yksilöllisistä erityispiirteistä. Koulun tuki jaetaan kolmiportaisesti yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.

Varhainen puuttuminen

Oppilaalla on oikeus saada tukea heti, kun tarve ilmenee. Tärkeää on varhainen puuttuminen:  oppilaan tilannetta on arvioitava koulussa aktiivisesti.

Tukea on annettava oppilaalle niin kauan kuin siihen on tarvetta. Tuen antamisen tulee olla ennaltaehkäisevää ja pitkäjänteistä. Tuki edellyttää yhteistyötä koulun ja huoltajien välillä. Tehostetun ja erityisen oppimisen tuen piirissä oleville tehdään oppimissuunnitelma tai HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma).

Jokaisen lapsen on saatava riittävä tuki koulussaan yleisen, tehostetun tai erityisen tuen keinoin.

Yhteistyö on lapsen etu

Kodin, koulun ja asiantuntijoiden välinen yhteistyö on tärkeää koulun tukimuodoista päätettäessä. Vanhemmat saattavat kokea, että omaa lasta ei ymmärretä koulussa: neurokirjon lapsi saattaa oireilla tavalla, jota pidetään koulussa häiritsevänä. Lasta saatetaan kiusata koulussa esim. näkyvien tic-oireiden vuoksi.

Asian esille ottaminen ei välttämättä tuota tulosta riippuen oman lähikoulun henkilökunnan tietotaidosta. Osassa kouluista  opetushenkilökunnalla on neurokirjon osaamista. Osasta sellainen voi puuttua lähes täysin. Vanhempien oma aktiviisuus on tärkeää. Lapsen muiden hoito- ja kuntoutuskontaktien mukana oleminen tuo lisää perspektiiviä ja neurokirjon osaamista. Keskeistä on kertoa, miten neurokirjon piirteet ilmenevät juuri kyseisellä oppilaalla.

Yhteydenpito on tärkeää

Säännöllinen yhteydenpito koulun ja kodin välillä on erityisen tärkeää tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevien lasten kohdalla. Yhteyttä voidaan pitää palaverien ohella Wilman, puhelimen ja vaikka sähköpostin välityksellä. Lapselle on tärkeää selittää myönteisesti häntä koskevista keskusteluista ja päätöksistä. Usein lapsi on mukana palavereissa.

Oppilashuolto, perheneuvola, koulupsykologi, lapsen terapeutti ja muut asiantuntijat yhdessä kodin ja koulun kanssa ovat tärkeässä roolissa, kun käydään keskustelua koulun tukimuodosta. Parhaita asiantuntijoita ovat lapsen huoltajat, joiden kuunteleminen tilanteessa on ensisijaisen tärkeää. Tärkeää on monipuolinen ja -ammatillinen yhteistyö, jossa tietoa lapsesta saadaan vietyä eteenpäin koko koulupolun ajan. Erittäin tärkeää tiedonsiirto on lapsen siirtyessä toiseen kouluun (erityisesti yläkouluun).

Lähteet:

Parikka, Jaana – Halonen-Malliarakis, Niina – Puustjärvi, Anita 2017: Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Finn Lectura, s. 94-96.

Opetushallitus: Oppimisen ja koulunkäynnin tuki: Viitattu 10.6.2019.