Koulun kolmiportainen tuki
Jokaisella oppilaalla on oikeus saada riittävää tukea koulussaan. Tukea on annettava riippumatta taustasta, kehitystasosta tai yksilöllisistä erityispiirteistä. Koulun tuki jaetaan kolmiportaisesti yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.
Varhainen puuttuminen
Oppilaalla on oikeus saada tukea heti, kun tarve ilmenee. Tärkeää on varhainen puuttuminen: oppilaan tilannetta on arvioitava koulussa aktiivisesti.
Tukea on annettava oppilaalle niin kauan kuin siihen on tarvetta. Tuen antamisen tulee olla ennaltaehkäisevää ja pitkäjänteistä. Tuki edellyttää yhteistyötä koulun ja huoltajien välillä. Tehostetun ja erityisen oppimisen tuen piirissä oleville tehdään oppimissuunnitelma tai HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma).
Jokaisen lapsen on saatava riittävä tuki koulussaan yleisen, tehostetun tai erityisen tuen keinoin.
Yhteistyö on lapsen etu
Kodin, koulun ja asiantuntijoiden välinen yhteistyö on tärkeää koulun tukimuodoista päätettäessä. Vanhemmat saattavat kokea, että omaa lasta ei ymmärretä koulussa: neurokirjon lapsi saattaa oireilla tavalla, jota pidetään koulussa häiritsevänä. Lasta saatetaan kiusata koulussa esim. näkyvien tic-oireiden vuoksi.
Asian esille ottaminen ei välttämättä tuota tulosta riippuen oman lähikoulun henkilökunnan tietotaidosta. Osassa kouluista opetushenkilökunnalla on neurokirjon osaamista. Osasta sellainen voi puuttua lähes täysin. Vanhempien oma aktiviisuus on tärkeää. Lapsen muiden hoito- ja kuntoutuskontaktien mukana oleminen tuo lisää perspektiiviä ja neurokirjon osaamista. Keskeistä on kertoa, miten neurokirjon piirteet ilmenevät juuri kyseisellä oppilaalla.
Yhteydenpito on tärkeää
Säännöllinen yhteydenpito koulun ja kodin välillä on erityisen tärkeää tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevien lasten kohdalla. Yhteyttä voidaan pitää palaverien ohella Wilman, puhelimen ja vaikka sähköpostin välityksellä. Lapselle on tärkeää selittää myönteisesti häntä koskevista keskusteluista ja päätöksistä. Usein lapsi on mukana palavereissa.
Oppilashuolto, perheneuvola, koulupsykologi, lapsen terapeutti ja muut asiantuntijat yhdessä kodin ja koulun kanssa ovat tärkeässä roolissa, kun käydään keskustelua koulun tukimuodosta. Parhaita asiantuntijoita ovat lapsen huoltajat, joiden kuunteleminen tilanteessa on ensisijaisen tärkeää. Tärkeää on monipuolinen ja -ammatillinen yhteistyö, jossa tietoa lapsesta saadaan vietyä eteenpäin koko koulupolun ajan. Erittäin tärkeää tiedonsiirto on lapsen siirtyessä toiseen kouluun (erityisesti yläkouluun).
Tuen tasot
Perusopetuksen tuki jaetaan kolmiportaisesti yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Oppilas saa kutakin tukimuotoa sen ajan, minkä hän sitä tarvitsee. Oppilaan tuen tarpeen muuttuessa hänen on mahdollista siirtyä myös voimakkaammasta tuesta kevyempiin tukitoimiin.
Yleinen tuki
Yleinen tuki on ensimmäinen keino vastata oppilaan haasteisiin opiskeluympäristössä. Yleinen tuki aloitetaan varhaisessa vaiheessa eikä se edellytä erityisiä päätöksiä.
Yleisessä tuessa pyritään ennakoimalla ja etukäteissuunnittelulla luomaan yleisiä keinoja luokkaviihtyvyyden parantamiseksi. Yleisen tuen keinoja voivat olla neurokirjon lapsen näkökulmasta esim. tukiopetus, aistiärsykkeiden pitäminen vähäisinä, koulukäynnin ohjaajan tuki, erilaiset istumajärjestelyt ja selkeästi toimivan päivärutiinin luominen. Helposti ymmärrettävät säännöt, ohjeet, positiivinen palaute, siirtymähetkien suunnittelu ovat keinoja, joista hyötyvät myös neurotyypilliset lapset. Ohjeet voidaan toteuttaa myös kuvallisina, jotta jokainen tietää mitä häneltä odotetaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yleisen tuen muodostuessa riittämättömäksi oppilaan tulee saada tehostettua tukea.
Tehostettu tuki
Kun yleisen tuen keinovalikoimat osoittautuvat riittämättömiksi, huoli lapsen pärjäämisestä otetaan puheeksi koulun ja kodin välillä. Tehostettu tuki on yleistä tukea jatkuvampaa, tehokkaampaa, intensiivisempää ja siinä kohdistetaan yksilöidympiä keinoja oppilaan tukemiseksi. Yksilöllisestä tuesta hyötyvät kaikki oppilaat, mutta erityisesti neurokirjon lapsille ja nuorille se on tärkeää.
Tehostetussa tuessa lapselle laaditaan pedagoginen suunnitelma yhteistyössä koulun ja kodin välillä. Suunnitelmaan kirjataan lapsen haasteet ja mahdolliset tukitoimet. Tarve tehostettuun tukeen arvioidaan moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä.
Jokaiselle tehostetun tuen piirissä olevalle lapselle laaditaan oppimissuunnitelma, jonka asettamien askelmerkkien mukaan lapsen tulevaa koulunkäyntiä lähdetään tukemaan. Vanhempien merkitys suunnitelman laadinnassa on merkittävä, koska he tuntevat lapsensa parhaiten ja osaavat täten antaa arvokkaita näkemyksiä lapsensa ominaisuuksista ja vahvuuksista.
Tehostetun tuen monipuolisia tukikeinoja ovat muun muassa opetuksen eriyttäminen, avustajapalvelut ja erilaiset apuvälineet esim. toiminnan ohjauksen tueksi.
Lapsen siirtyminen tehostettuun tai erityiseen tukeen ei välttämättä edellytä oppimisvaikeuksia. Esimerkiksi keskittymysvaikeudet tai aistiherkkyydet voivat vaikuttaa näiden päätösten tekemiseen.
Erityinen tuki
Erityinen tuki on koulun tukimuodoista vahvin ja se tulee kyseeseen, kun tehostetun tuen keinot eivät ole riittäviä. Erityisen tuen tarkoitus on tukea niitä oppilaita, joiden kehitystaso ja oppimisvalmiudet edellyttävät lisätukea. Erityinen tuki eroaa tehostetusta tuesta siten, että vain sen kautta on mahdollista toteuttaa oppiaineiden yksilöllistäminen. Erityisluokkaan tai -kouluun sijoittaminen edellyttää myös erityisen tuen päätöstä.
Jokaiselle erityisen tuen piirissä olevalle lapselle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), joka laaditaan yhteistyössä kodin, koulun ja muiden ammattilaisten välillä. HOJKS on hyödyllinen apuväline sekä koululle että kodille lapsen tulevan koulutien arviointia varten.
Neurokirjon lapsen kohdalla erityinen tuki voi tarkoittaa yksilöllisesti räätälöityjä keinoja aina erityisopetuksesta opintojen eriyttämiseen ja avustajapalveluista kommunikoinnin apuvälineisiin.
Lue lisää:
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki. Opetushallitus.
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
Teksti: Eetu Karppanen