Hallintolaki

Hallintolaki on vuonna 2004 voimaan tullut yleislaki. Yleislakina hallintolaki määrää viranomaistoimintaa koskevista yleisistä asioista. Yleislakien lisäksi on erityislakeja, joilla säädellään esimerkiksi tietyn viranomaisen toimintaa. Asioissa, joista erityislaki ei määrää, toimitaan yleislain perusteella. Erityislakeja ovat esimerkiksi vammaispalvelulaki ja erityishuoltolaki (kehitysvammalaki).

Hallintolaki määrittelee hallintoasioiden hyvän hallintotavan ja oikeusturvan. Hallinto tarkoittaa asioita, joita viranomaiset tekevät perustehtäviensä toteuttamiseksi.

Oikeusturva tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsiteltäväksi puolueettomassa tuomioistuimessa oikein ja viivytyksettä.

Hallintolaki käytännössä

Hallintolaki koskee kaikkia Suomen valtion ja kuntien viranomaisia, jotka vastaavat julkisista hallintotehtävistä. Hyvään hallintotapaan sisältyy, että

  • viranomaiset kohtelevat kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti
  • viranomaiset työskentelevät oikein ja viivytyksettä
  • viranomaiset vastaavat kansalaisten kysymyksiin ja tiedusteluihin
  • viranomaiset kysyvät mielipidettä henkilöltä, jota päätös koskee
  • viranomaiset kertovat syyt päätöstensä taustalla.

Hallintolaki määrittelee, miten pitää menetellä, kun ratkaistaan hallintoasioita. Hallintolaki kertoo tarkkaan,

  • miten viranomaisen on toimittava
  • miten kuuleminen toteutetaan
  • miten oikeusturva taataan.

Lähteet:

Hallintolaki. Finlex. Viitattu 5.5.2020.

Hallintolaki. Kuntaliitto. Viitattu 5.5.2020.

Yleislaki ja erityislaki. Vammaispalveluiden käsikirja. Viitattu 5.5.2020.

Mitä on hyvä hallinto. Eduskunnan oikeusasiamies. Viitattu 5.5.2020.

Suomalainen oikeuslaitos: kulmakivenä hyvä oikeusturva. Laki24.fi. Viitattu 5.5.2020.